Eka kerta

Miksi olen piintynyt tarkkailemaan nuoria naisia, vaikka he eivät juuri nyt liity mitenkään kirjoitusprojekteihini?
Ehkä se johtuu tv-sarjasta Teiniäidit, jota tuijotan silmät tapilla. Mielikuvituksen on syytä ottaa oppia todellisuudesta.
Kaikki ensimmäinen on edessä. Ensimmäinen ero poikaystävästä, ensimmäinen työhaastattelu, ensimmäinen oma liksa. Kaikki on ihmeellistä ja vaikeaa.
Entä sitten, kun tietää tekevänsä asioita viimeisen kerran?
Muistan sen melkein hartaan tunteen, kun juoksin viimeisen maratonini. Olin päättänyt, että se on viimeinen. En halunnut enää ylirasittaa kroppaani. Olin ymmärtänyt, että maraton oli sijaistoimintaa kirjoittamiselle. Olin päättänyt nauttia jokaisesta metristä ja painaa jokaisen askeleen mieleeni. Matka tuntui juhlalta. Tärkeämpi asia, kirjoittaminen, voitti.
Ensimmäinen kerta on pahin.