Saattaa sisältää tuotesijoittelua

Enää pari osaa Vallan linnaketta jäljellä. Nyt hirvittää, jos sarja päättyy liian lällysti. Pystyisikö neljäs kausi kiskomaan Birgittestä ja kumppaneista vielä lisää draamaa?
Media on kovasti suitsuttanut, miten sarja antaa todellisen kuvan politiikan kiemuroista. Missään en ole vielä nähnyt kiittelyä siitä, miten todellisen kuvan se antaa mediamaailmasta. Uskon, että se piikittää suoraan media-ammattilaisen sieluun, ajatellaanpa vaikkapa viime viikkojen tapahtumia alalla.
Rintaa jäytää, kun seuraa Torbenin epävakaata heilumista trendipellepomon ja toimituksen välillä. Siinä ei enää henkilökohtaisten suhteitten sotkuja kaivattaisi. Vai onko mediassa työskentelevällä mitään henkilökohtaista jäljellä? Kelpaako nykyisin uutiseksi vain oma henkilökohtainen kokemus?
Virkeämpänä kuitenkin pysyin, kun katsoin Vallan linnaketta enkä hallituksen välitodistuskeskustelua, vaikka 10 kilometrin lenkki jäi eilen(kin) väliin toisin kuin iki-iloisella Kataisella.
Pääministerin haastattelutunnissa sunnuntaina Kataiselta muuten kysyttiin eläkeiän nostamisesta.
Katainen totesi, että oleellisempi kysymys on se, miten saataisiin ihmiset jaksamaan paremmin työpaikoilla, ja miten työpaikkojen ilmapiiriä voitaisiin parantaa.
Hyväksi esimerkiksi pääministeri nosti Berner Oy:n. Ohjelma siis saattoi sisältää tuotesijoittelua, mutta se tässä tapauksessa sallittakoon.

Kyllä nyt pelottaa!

Hirvittää, mutta onneksi ulkona näyttää lokakuulta. Uusi kolumnini www.apu.fi

Tikulla silmään!

Lähihistoria, siis aika, jota olen itse elänyt, jaksaa alati innostaa. Kyllä vanhojen muistaminen  elähdyttää!
Viimeksi luin aikakauslehden numeroa vuodelta 1988. Jutussa pohdittiin, kannattaako yksilöllisen eläkevakuutuksen ottaminen ja samalla kysyttiin vaikuttajilta, miten meidät saataisiin viihtymään työssä pidempään.
Kas näin he vastasivat 25 vuotta sitten:
" Työelämä muuttuu niin nopeasti, että 60-vuotias ei usko pystyvänsä enää sopeutumaan. Tietotekniikan tulo on ollut rajua ja nopeaa...Psyykkinen rasitus on noussut voimakkaasti. Se vaikuttaa niin henkilösuhteissa kuin johtamisessa...Uudenlaisista, pehmeämmistä johtamistavoista olisi hyötyä." (Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliiton pj. Matti Kinnunen)
" Uusi tietotekniikka vieraannuttaa vanhempia ikäluokkia työelämästä. Se tuo mukanaan kiihtyvän työtahdin, kovan kuormituksen, tiukat aikataulut ja kasvavan vastuun... On henkisen työsuojelun epäonnistumisen merkki, kun vanhemmat ikäluokat haluavat aikaisin eläkkeelle..." (Suomen teknisten toimihenkilöjärjestöjen keskusliiton pj. Jorma Reini)
"Ammattiin liittyvän täydennyskoulutuksen oheen tarvitaan yleissivistävää koulutusta, joka voisi vaikka opettaa opiskelemista. Opiskelun pitäisi olla yhtä luontevaa kuin vuosilomailu." (Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön pj. Pertti Viinanen)
Hyvät ystävät, olemmeko tästä yhtään viisastuneet?
Jos muutos pelotti näin 25 vuotta sitten, nyt ilmeisesti elämme keskellä horroria – ja olemme antautuneet.

Kaipaus vastaa, sydämen ääneen

Televisiosta tulisi elokuva Tyttö kuunsillalta.
Olin lapsi ja maltoin tuskin odottaa iltaa ja elokuvaa. En ollut koskaan nähnyt kuunsiltaa. Muistan yhä pettymyksen, kun mustavalkoleffassa sitten hetken verran näytettiin värisevää valovanaa veden pinnalla Ansa Ikosen ja Jopi Rinteen taustalla. Vuorineuvos (jollaista Rinne esitti) ja kuunsilta eivät mielestäni oikein rimmanneet yhteen.
Hyvää ei odota liian kauan. Toissa iltana kaipaukseeni vastattiin, kun nostin katseeni läppärin näytöltä. Kuin joulukuusen sädenauhaa olisi vedetty moireesilkille tai jotain sinne päin. Aika surkealta se tässä näyttää, mutta nyt osaan niellä pettymykseni.

Pöytäliina ottaa kantaa

Aamulla värikkäässä infossa: Vallilan syksyn malliston esittelytilaisuudessa.
Oma koti alkoi tuntua Vallilan loiston ja kuosien jälkeen hiirulaisen pesältä: ainakin kun ikkunoita peittävät taas remppamuovit. Voisiko niiden sijaan asentaa joskus verhot? Kykenisinkö niin rohkeaan liikkeeseen?

Silmiini sopivat – näin maalle jatkuvasti kaipaavana – erityisen hyvin luontoaiheet. Riina Kuikan Koivikko heitti heti mieleni tekeillä olevaan käsikirjoitukseen.
Philip Laszlon valokuvien pohjalta painetut kankaat muistuttavat myös eettisistä arvoista, rahamaailman raadollisuudesta. Kuosit on kuvattu kaatopaikkojen materiaalien yksityiskohdista, vaikkei uskoisi. Poisheitetystä ja muille kelpaamattomasta löytyvät sekä kauneus että tarina.
Not Designed by DK on vastakohta muotimaailman glamourille ja Four Pack kuvaa eilisen pyykkilautavatsoja.
Verho tai pöytäliinakin on kannanotto siinä missä vaate, kaunokirjallinen teos tai kaupungin asemakaava.
Taas hyvä veto Vallilalta.

Kunhan on terve

Vähän hävettää tämä epänormaalin pitkä bloggaustauko.
Se on kuitenkin tehnyt hyvää omalle kirjoittamiselle: Ajatukset ovat rauhoittuneet, kun ei joka päivä ole ollut mielessä, keksisikö blogiin jotain kyllin fiksua. No, mitään fiksua en ole nytkään oivaltanut.
Talvi oli minulle melkein ylivoimaisen pitkä. Se kului seuraavasti: sairastin, tein leipätöitä, matkustin, kirjoitin kirjaa.
Positiivisella ajattelulla lista pitäisi kääntää toisin päin. Toisaalta sairastaminen myös ruokki kirjan teemoja. Parasta on, että käsikirjoituksen kanssa ei ole kiire. Kun sitä on viisi vuotta suunnitellut ja valmistellut, kaipa sitä voi muutaman vuoden kirjoittaakin.
Olin maalla kolme päivää ilman nettiä. Kauhistus sentään! Teki muuten hyvää. Yhtenä päivänä luin kaksi ja puoli kirjaa – siis dokumentaarista tietoteosta – ja ehdin ihan hyvin vielä kirjoittaa, raataa tuntitolkulla pihalla, seurustella kylällä, nukkua päiväunet, lukea sanasta sanaan Hyvän Terveyden ja Kirkko ja Kaupunki -lehden ja saunoa rauhassa.
Kuulostaa todella keski-ikäiseltä, mikä mitä suurimmassa määrin olenkin.
Gourmet-ruokailuun aika ei sentään riittänyt. Katse harittaen lapioin suuhuni suoraan jääkaapista kylmää lihaperunalaatikkoa.
Kun henki on ravittu, ei ruumis järin paljon kaipaa. Paitsi sen, että mihinkään ei satu.