Siis minä. Olin viikon lopulla puhumassa vajaan parinsadan hengen yleisölle. Yleisö oli hienosti mukana. Nauru irtosi alusta alkaen, ja koko homma meni kaiken kaikkiaan vähintään tyydyttävästi.
Silti minulla on esiintymisten jälkeen aina tyhjä olo.
Johtuuko se siitä, että on buustannut itsensä hurjaan laukkaan ja tahtoisi sen vielä jatkuvan? Lavalla on kivaa, mutta sen jälkeen talsii päivän harmaudessa ratikkapysäkille ja tuntee olevansa yksinäisempi kuin koskaan. Hylätty kaakki, tai jotain sellaista.
Olen kirjoittanut ilmiöstä jotakin traagista Sokerisiskoissa (2008), mutta kristallisoidumpi (= parempi tai ainakin erilainen) pläjäys seuraa tämän syksyn Vanhassapojassa.
Kauheat paineet, muuten. Sain noottia, että blogini päivityksissä oli jäänyt peräti yksi päivä väliin.
Anteeksi, T.!
Voisiko tunnelmaasi verrata siihen miten Didi- idols voittajan ilta päättyi. Täysin tyylittömällä tavalla. Hienoa MTV! Menivätkö kaikki rahat MM- lätkään eikä enää ollut varaa kuin muutamaan hampurilaiseen ja halpis hotelliin.
VastaaPoistaNo, minua kyllä kohdeltiin hyvin. Ongelma oli/on pelkästään oman pään sisäinen.
VastaaPoistaVoi ihana, ihana Ulla-Maija ja hylätty kaakki -fiilis! Haloo ihminen, täällä naurattaa niin, että putoan kohta tuolilta. Kun on enemmän kuin hyvä, suorastaan loistelias, voin kuvitella esiintymisen jälkeen tuntuvan tyhjältä. Mutta että hylätty kaakki! Hih.
VastaaPoistaL
Sen sijaan tänään tuntitolkulla haravoidessani harmittelin, minkä rivakan ja punakan ulkotöiden tekijän maailma minussa onkaan menettänyt. Tosin vielä ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa. Kaakki oli omiaan kottikärrin aisoissa.
VastaaPoistaHaravoiminen ja ulkotyöt ovatkin ihan parasta!
VastaaPoistaPaitsi yksi kysymys valtaa mielen: mistä lähtien on alkanut tuntua, että olen AINA haravan varressa? Onko vuodessa enää vain kaksi vuodenaikaa?
VastaaPoistaAhaa! Siis vuotta on TEHOSTETTU!