Jevgeni Onegin ja Dieselin kalsarit

Ooppera herättää suuria tunteita.
Sen sai kuulla myös Savonlinnan oopperajuhlien Jevgeni Oneginin väliajalla.
"Scheisse!" saksalaiset toimittajat totesivat ja marssivat pois, kun esitys oli puolessa (osoittaen huonoa työmoraalia).
Samaa jupisi suomeksi suomalainen pukusuunnittelija, jota ilmeisesti Jevgenin lahkeista katkaistut farkut, Tatjanan valkean puvun alta kuultavat mustat rintaliivit ja kuorolaisten kakofoniset, nykyvenäläisten pukeutumista kuvaavat asut ällöttivät.
Yleisö poistui oopperasta hämillään ja tyrmistyneenä, eikä kukaan uskaltanut lausua juuri mitään. Ohjaaja Andriy Zholdak oli puuttunut ikonisiin hahmoihin.
Hän teki sen, mitä muun muassa Suomen valtion ja lukuisten yritysten olisi syytä tehdä mitä pikimmin: hän muutti rakenteita.
Esitys lavasteineen ja rekvisiittoineen syötti jatkuvia virikkeitä. Kukaan ei taatusti päässyt nukahtamaan pohtiessaan, mikä merkitys oli kullakin mikroaaltouunilla, hyrrällä tai valonheittimillä. Välillä ei tiennyt, minne olisi katseensa suunnannut, sillä koko ajan tapahtui. Näyttämöllä ravasi porukkaa eestaas, viinipullot lentelivät ja vesi lorisi.
Juuri näin. Ooppera on suurimmalle osalle kansasta käsittämätön taidelaji. Harrastajille Jevgeni Oneginin tarina ja sävelkulku ovat tuttuja. Zholdak lisäsi 130 vuotta vanhaan oopperaan tämän päivän käsittämättömiä elementtejä. Aivot saivat nakerreltavaa, eikä kaikkea ollut tarkoituskaan ymmärtää. Ehkä Zholdak naureskeli partaansa: tästäs saatte, jäärät.
Maidon ja jään symboliikka oli kouraisevaa. Zholdak osaa välittää ahdistuksen moniaistillisesti.
En tavallisesti pidä videotaiteen yhdistämisestä näyttämöön. Se vaikuttaa liian usein trendikkään itsetarkoitukselliselta. Nyt lähes tauotta taustalla pyörivä, mustaan ja valkoiseen luottava taltiointi kuitenkin toimi – vaikkei synkronissa ollutkaan, liekö ollut tarkoituskaan." Tätä te odotitte näkevänne", taltiointi viestitti. " Kuka tahansa olisi tehnyt tuollaisen."
"Mutta tämän minä teille annan", räikeä ja räiskyvä näyttämö vastasi.
Nykypäivää on myös se, ettei Jevgeni Oneginiksi kelpaa pelkällä upealla baritoniäänellä. Myös kropan pitää näyttää kymmenottelijan vartalolta niin, että sitä kelpaa esitellä hyppelemällä lavalla suurimman osan aikaa Dieselin lahkeettomissa kalsareissa ja ilman paitaa. Janis Apeinis täytti tämän mahdottomalta kuulostavan yhtälön.
Sopraano Tatyana Ryagusova on paitsi mestariluokan laulaja, myös lahjakkuus näyttelijänä.
Ja entäs laulajien liikehdintä! Poissa loisti pönötys.
Mihailovski-teatterin kuoro ja orkesteri olivat kuin unesta, enkä nyt tarkoita painajaista.
Jään hihitellen odottamaan murskakritiikkejä.
ps. Oopperan harrastajana olen verraten nuori, vasta vuodesta 1978, eli 35 vuoden ajan. Ilotulitus muuten jatkui vielä kotona, kun sain kuulla henkilökohtaisen jatkoaarian tosin pienin muunnelmin: kalsareiden kuminauhassa luki Calvin Klein eikä Diesel.

Näytit niille, J.K Rowling!

Olen ilahtunut, että J.K.Rowlingin salanimellä kirjoittama romaani sai hyvät kritiikit. Se oli jälleen merkki suhteettomasta leimaamisesta. Rowling kun ei olisi saanut muuttaa tyylilajiaan.
Rowlingin edellinen aikuisten romaani Paikka auringossa nimittäin arvioitiin ynseästi. Mutta se on mainio kirja – ja viihteellinen. Tyypit – karrikoitunakin – ovat uskottavia, pikkukaupungin tahmea ilmapiiri, toivottomuus ja ihmisten pikkusieluisuus ja oman edun tavoittelu on kuvattu tarkasti.
Rowling kirjoittaa ilman pelkoa. Peili lukijan kasvojen edessä on kirkas, ja jokainen henkilöhahmo tunnistettava. Paha ei saa palkkaansa, vaan porskuttaa.
Ihailen taas Ilkka Rekiaron suomennosta, joka vetää mukaansa. Jälkeäkään ei näy siitä, että kirja olisi kiireellä käännetty.
Harry Pottereiden ja kerättyjen miljoonien jälkeen menestyskirjailijalla on näköjään vielä aivan oikeaa elämää, ja oikeus näyttää ihmiset sellaisina kuin hän heidät oikeasti näkee.
ps. Tietysti tätäkin kirjaa, kuten useimpia, olisi voinut tiivistää sata sivua sisällön kärsimättä.

Nainen käy edelleen vessassa

19.7. bloggasin aiheesta, miten naiset ovat tänä kesänä innostuneet kirjoittamaan vessakäynneistään.
Linja näyttää pitävän, totesin eilen valtakunnan päälehdestä.
Minun on vaikea uskoa, että tämä vessankannen murtaminen edistää lasikaton murtumista, kuten ei Mika Ihamuotilan hehkuttama naisjohtajakoulutuskaan.
Nainen ei johtajana voi olla miestä empaattisempi muuten kuin juhlapuheissa. Tai jos yrittääkin olla, hallitus huikkaa äkkiä, että heihei.
Kopioita oomme kaikki, oomme kaikki.

Nimby = niin tuttu asenne

Jos joku väittää, ettei ole ollenkaan ahne, niin minä sanon, että hölöhölö.
Viedäänpäs tällainen hurskastelija marja- tai sienimetsään.
Aika kovaluontoinen täytyy ihmisen olla, ettei ala riistää mättäiltä kamaa, jota luonto ilmaiseksi tarjoaa.
Ja jos joku sanoo, että nimby-asenne (ei mun takapihallani) on hänelle vieras, niin hölöhölöt uudestaan.
Laitapa kesämökin nurkalle kuhkimaan thaimaalainen marjastaja tai kotikalliolle venäläinen onkija, niin saattaa olla lähimmäisenrakkaus koetuksella.
Pyhimystä on helppo esittää pääkaupungissa toimistopöydän ääressä tai puistopiknikillä kuoharia siemaillessa, totean katkerana tyhjentäessäni pakastimesta toissavuotisia syömättömiä marjoja, jotta sinne mahtuisi taas uusia, vastapoimittuja.

Sauna, viina ja pihka

Kai on tullut selväksi, että olen vakavasti riippuvainen saunomisesta?
Jopa näin vaatimattomasta huvituksesta seuraa rangaistus. Aamulla päänahastani löytyi muutaman neliösentin laajuinen outo, tahmainen kohta.
Ehdin kiskoa kelpo tukun hiuksia irti, ennen kuin haistoin kampaa. Kuusenpihkaa.
Saunan katossa oli pitkään kellinyt irtoamaisillaan pihkaläntti. Eilen se sitten oli päättänyt pudottautua juuri minun päähäni, enkä tuota edes nukkumaan mennessäni älynnyt.
Nettiä ei olisi millään haluttanut kertoa minulle ratkaisua pulmaan. Yhteys tökki ja tökki. Lopulta ohjeissa neuvottiin hoitamaan töhnä pois rasvalla tai käsidesillä. Minä tuputin ohimolleni kaapista löytynyttä Koskenkorvaa.
Ja tiedoksi, jos salainen intohimosi on joskus mennä hieromaan kuontaloa kuusen kylkeen, mutta seuraukset arveluttavat: Koskenkorva puhdistaa.
Koska pihkaa pidetään taas nykyisin suorastaan ihmelääkkeenä, minulla on ilmeisesti toistaiseksi hyvin terve pää. Oikeastaan kolminkertaisesti terve, koska sitä on hoidettu myös saunalla ja viinalla.