Olen ilahtunut, että J.K.Rowlingin salanimellä kirjoittama romaani sai hyvät kritiikit. Se oli jälleen merkki suhteettomasta leimaamisesta. Rowling kun ei olisi saanut muuttaa tyylilajiaan.
Rowlingin edellinen aikuisten romaani Paikka auringossa nimittäin arvioitiin ynseästi. Mutta se on mainio kirja – ja viihteellinen. Tyypit – karrikoitunakin – ovat uskottavia, pikkukaupungin tahmea ilmapiiri, toivottomuus ja ihmisten pikkusieluisuus ja oman edun tavoittelu on kuvattu tarkasti.
Rowling kirjoittaa ilman pelkoa. Peili lukijan kasvojen edessä on kirkas, ja jokainen henkilöhahmo tunnistettava. Paha ei saa palkkaansa, vaan porskuttaa.
Ihailen taas Ilkka Rekiaron suomennosta, joka vetää mukaansa. Jälkeäkään ei näy siitä, että kirja olisi kiireellä käännetty.
Harry Pottereiden ja kerättyjen miljoonien jälkeen menestyskirjailijalla on näköjään vielä aivan oikeaa elämää, ja oikeus näyttää ihmiset sellaisina kuin hän heidät oikeasti näkee.
ps. Tietysti tätäkin kirjaa, kuten useimpia, olisi voinut tiivistää sata sivua sisällön kärsimättä.
Rowlingin edellinen aikuisten romaani Paikka auringossa nimittäin arvioitiin ynseästi. Mutta se on mainio kirja – ja viihteellinen. Tyypit – karrikoitunakin – ovat uskottavia, pikkukaupungin tahmea ilmapiiri, toivottomuus ja ihmisten pikkusieluisuus ja oman edun tavoittelu on kuvattu tarkasti.
Rowling kirjoittaa ilman pelkoa. Peili lukijan kasvojen edessä on kirkas, ja jokainen henkilöhahmo tunnistettava. Paha ei saa palkkaansa, vaan porskuttaa.
Ihailen taas Ilkka Rekiaron suomennosta, joka vetää mukaansa. Jälkeäkään ei näy siitä, että kirja olisi kiireellä käännetty.
Harry Pottereiden ja kerättyjen miljoonien jälkeen menestyskirjailijalla on näköjään vielä aivan oikeaa elämää, ja oikeus näyttää ihmiset sellaisina kuin hän heidät oikeasti näkee.
ps. Tietysti tätäkin kirjaa, kuten useimpia, olisi voinut tiivistää sata sivua sisällön kärsimättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti