keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jevgeni Onegin ja Dieselin kalsarit

Ooppera herättää suuria tunteita.
Sen sai kuulla myös Savonlinnan oopperajuhlien Jevgeni Oneginin väliajalla.
"Scheisse!" saksalaiset toimittajat totesivat ja marssivat pois, kun esitys oli puolessa (osoittaen huonoa työmoraalia).
Samaa jupisi suomeksi suomalainen pukusuunnittelija, jota ilmeisesti Jevgenin lahkeista katkaistut farkut, Tatjanan valkean puvun alta kuultavat mustat rintaliivit ja kuorolaisten kakofoniset, nykyvenäläisten pukeutumista kuvaavat asut ällöttivät.
Yleisö poistui oopperasta hämillään ja tyrmistyneenä, eikä kukaan uskaltanut lausua juuri mitään. Ohjaaja Andriy Zholdak oli puuttunut ikonisiin hahmoihin.
Hän teki sen, mitä muun muassa Suomen valtion ja lukuisten yritysten olisi syytä tehdä mitä pikimmin: hän muutti rakenteita.
Esitys lavasteineen ja rekvisiittoineen syötti jatkuvia virikkeitä. Kukaan ei taatusti päässyt nukahtamaan pohtiessaan, mikä merkitys oli kullakin mikroaaltouunilla, hyrrällä tai valonheittimillä. Välillä ei tiennyt, minne olisi katseensa suunnannut, sillä koko ajan tapahtui. Näyttämöllä ravasi porukkaa eestaas, viinipullot lentelivät ja vesi lorisi.
Juuri näin. Ooppera on suurimmalle osalle kansasta käsittämätön taidelaji. Harrastajille Jevgeni Oneginin tarina ja sävelkulku ovat tuttuja. Zholdak lisäsi 130 vuotta vanhaan oopperaan tämän päivän käsittämättömiä elementtejä. Aivot saivat nakerreltavaa, eikä kaikkea ollut tarkoituskaan ymmärtää. Ehkä Zholdak naureskeli partaansa: tästäs saatte, jäärät.
Maidon ja jään symboliikka oli kouraisevaa. Zholdak osaa välittää ahdistuksen moniaistillisesti.
En tavallisesti pidä videotaiteen yhdistämisestä näyttämöön. Se vaikuttaa liian usein trendikkään itsetarkoitukselliselta. Nyt lähes tauotta taustalla pyörivä, mustaan ja valkoiseen luottava taltiointi kuitenkin toimi – vaikkei synkronissa ollutkaan, liekö ollut tarkoituskaan." Tätä te odotitte näkevänne", taltiointi viestitti. " Kuka tahansa olisi tehnyt tuollaisen."
"Mutta tämän minä teille annan", räikeä ja räiskyvä näyttämö vastasi.
Nykypäivää on myös se, ettei Jevgeni Oneginiksi kelpaa pelkällä upealla baritoniäänellä. Myös kropan pitää näyttää kymmenottelijan vartalolta niin, että sitä kelpaa esitellä hyppelemällä lavalla suurimman osan aikaa Dieselin lahkeettomissa kalsareissa ja ilman paitaa. Janis Apeinis täytti tämän mahdottomalta kuulostavan yhtälön.
Sopraano Tatyana Ryagusova on paitsi mestariluokan laulaja, myös lahjakkuus näyttelijänä.
Ja entäs laulajien liikehdintä! Poissa loisti pönötys.
Mihailovski-teatterin kuoro ja orkesteri olivat kuin unesta, enkä nyt tarkoita painajaista.
Jään hihitellen odottamaan murskakritiikkejä.
ps. Oopperan harrastajana olen verraten nuori, vasta vuodesta 1978, eli 35 vuoden ajan. Ilotulitus muuten jatkui vielä kotona, kun sain kuulla henkilökohtaisen jatkoaarian tosin pienin muunnelmin: kalsareiden kuminauhassa luki Calvin Klein eikä Diesel.


2 kommenttia:

  1. Hyvin tiivisteety.Itse olin ensimmäisen väliajan jälkeen sopeutunut informaatiotykitykseen ja pidin esitystä kokonaisuutena nerokkaana tuotteena.Kuoro oli täydellinen

    VastaaPoista
  2. Kritiikit näyttävät jakautuneen kahtia: HS ja Kansan uutiset myönteisinä, Itä-Savo ja Keskisuomalainen närkästyneitä.
    Itse haluaisin nähdä ko. esityksen vielä uudelleen. Niin paljon yksityiskohtia jäi havaitsematta.

    VastaaPoista