Satulaan sun nostan, kulta!

Tämä ei ole sisustusblogi, mutta kirjoittaja joutuu miettimään myös työolojaan.
Etätyöhön rohkaistaan. Kahviloissa on (muka) mukava työskennellä. Kun tekee töitä kotona, voi kirjoittaa vaikka sohvannurkassa löhöillen. Meillä rakkain työpaikka näyttää olevan keittiön pöytä, jossa välillä on yhtä aikaa kolmen läppärin työpiste.
Niska- ja selkäsäryt ovat tuttuja jokaiselle kirjoitustyötä tekevälle. Jos työsuojeluvaltuutetut näkisivät, millaisissa olosuhteissa useimmat etätyöläiset kirjoittavat, he patistaisivat nämä heti takaisin työpaikan pulpetin ääreen.
Kesällä sain viimein oman etäpisteeni järjestykseen.
Ihminenhän on skeptinen kaikkeen uuteen, ennen kuin itse kokeilee. Ex-työkaveri kehui Salli-satulatuolia maasta taivaaseen: selkäkivut katosivat ja sairaslomat loppuivat. Ok, tuumin, mutta noin erikoinen systeemi ei käy minulle, hamstring-jännekin kun on leikattu jne.
Kahden kuukauden Salli-elämän jälkeen en vaihtaisi entiseen.
Sähkösäätöisen työpöydän ääressä voi työskennellä vaikka seisten (eikä enää istua itseään sairaaksi!). Katson jopa telkkaria istuen satulatuolilla.
Niskakipu hävisi viikossa. Harjoitin tietysti tutkivaa journalismia, ja palasin muutamaksi viikoksi takaisin entiseen systeemiini. Sen seurauksena sain hartiat takaisin jumiin.
Ei varmasti ole sattumaa, että esimerkiksi terveysalan ammattilaiset luottavat satulatuoliin.
ps. Työpöytä on siivottu kuvauksen ajaksi. Enkä laita inhorealistiseksi vertailukohdaksi toista työpistettäni.