Puolet painetuista lehdistä häviää viiden vuoden sisällä. Printtimedia katoaa kymmenessä vuodessa. Kohta ihmiset lukevat vain e-kirjoja, jos lukevat kirjoja ollenkaan.
Päivittäin uhkakuvat painetun sanan katoamisesta tihenevät.
Kun parikymmentä vuotta sitten selasin sisustuslehtiä, murisin kiihtyneenä, koska sisustusratkaisut eivät sisältäneet yhtään kirjahyllyä. Ihmettelin asiaa tutulle sisustussuunnittelijalle. "Kirjahylly on niin vaikea ja ei-kuvauksellinen huonekalu", hän perusteli. Mielestäni väite sisälsi piiloviestin, että kirjat sinänsä ovat vaikeita ja tarpeettomia. Lehtikuvassa esiintyy edukseen vain coffee-table valokuvaopus.
Jos sisustusjutuissa nykyisin näkyy kirjahylly, se on hento vänkyrä, joka kestää parin vihkon painon, tai sitten kirjat on koottu vaikuttavaksi tilataideteokseksi, josta ei voi poistaa yhtään nidettä koko pinon romahtamatta uskalikon niskaan.
Nyt tuijotan mietteliäänä seinän peittävää kirjahyllyäni (ei, kaikki kirjani eivät todellakaan mahdu siihen), jonka teetin viitisentoista vuotta sitten, rakkaiden kirjojeni ikuiseksi leposijaksi.
Kun viimeksi muutimme, ensimmäinen kriteeri oli löytää huone, jonne mittatilaushylly kaikkineen sopisi. Viisi koulupoikaa pestattiin aakkostamaan kirjat taas järjestykseen. Jo silloin oli hankala löytää divaria, joka ottaisi vastaan käytöstä poistetut kirjat.
Yhä kun haluan kiihkeästi lukea jonkin uuden kirjan, ostan sen. Vähemmän kiihkeitä ja vanhempia lainaan kirjastosta. Joskus divarista löytyy klassikko, jonka ehdottomasti vielä tarvitsen.
Kirja on mielestäni design-esine, jos mikä.
ps. Olen siis vieraillut Habitaressa, ja aion jatkaa aiheesta.
Päivittäin uhkakuvat painetun sanan katoamisesta tihenevät.
Kun parikymmentä vuotta sitten selasin sisustuslehtiä, murisin kiihtyneenä, koska sisustusratkaisut eivät sisältäneet yhtään kirjahyllyä. Ihmettelin asiaa tutulle sisustussuunnittelijalle. "Kirjahylly on niin vaikea ja ei-kuvauksellinen huonekalu", hän perusteli. Mielestäni väite sisälsi piiloviestin, että kirjat sinänsä ovat vaikeita ja tarpeettomia. Lehtikuvassa esiintyy edukseen vain coffee-table valokuvaopus.
Jos sisustusjutuissa nykyisin näkyy kirjahylly, se on hento vänkyrä, joka kestää parin vihkon painon, tai sitten kirjat on koottu vaikuttavaksi tilataideteokseksi, josta ei voi poistaa yhtään nidettä koko pinon romahtamatta uskalikon niskaan.
Nyt tuijotan mietteliäänä seinän peittävää kirjahyllyäni (ei, kaikki kirjani eivät todellakaan mahdu siihen), jonka teetin viitisentoista vuotta sitten, rakkaiden kirjojeni ikuiseksi leposijaksi.
Kun viimeksi muutimme, ensimmäinen kriteeri oli löytää huone, jonne mittatilaushylly kaikkineen sopisi. Viisi koulupoikaa pestattiin aakkostamaan kirjat taas järjestykseen. Jo silloin oli hankala löytää divaria, joka ottaisi vastaan käytöstä poistetut kirjat.
Yhä kun haluan kiihkeästi lukea jonkin uuden kirjan, ostan sen. Vähemmän kiihkeitä ja vanhempia lainaan kirjastosta. Joskus divarista löytyy klassikko, jonka ehdottomasti vielä tarvitsen.
Kirja on mielestäni design-esine, jos mikä.
ps. Olen siis vieraillut Habitaressa, ja aion jatkaa aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti