Kyllä vieraassa paikassa on joskus hölmö, mutta eikö niin saakin? Kuljin Pushkinin kotimuseon ohi kolmesti, ennen kuin äkkäsin, että valtavassa tammiovessa on juuri korkuiseni mentävä suljettu ovi.
Löysin lippukassan ja kiipesin kiviportaat viidenteen kerrokseen. Siellä kiukkuinen pelkkää venäjää haastava vahti – ainoa epäystävällinen henkilö koko viikkona – hätisti minut ulos. Sain selvää sen verran, että olin väärässä paikassa, enkä tervetullut tähän kirjallisuusmuseoon. Hän myös paheksui kehnoa kielitaitoani.
Vaatenaulakon täti sentään jaksoi hymyillä ja viittilöi pihan yli kellariin oikeaan paikkaan. Aula kuhisi koululaisryhmiä.
Hauskinta koko kierroksella oli, kun edelläkulkevan teiniryhmän viisi poikaa saivat armottoman hihityskohtauksen kesken oppaan selostuksen. Harmitti, että syy ei selvinnyt minulle.
Kun katselen omasta työpisteestäni vastapäisen talon kattoa, en ole varma, soljuisiko teksti yhtään sukkelammin, vaikka makailisin Pushkinin nahkasohvalla pölyisten kirjavallien ympäröimänä.
Muuten kulttuurianti on ollut ylenpalttinen. Sulateltavaa riittää muussakin kuin rahkapiirakoissa.
Talvi naapurin kulttuurikaupungissa kirskuu ytimissä asti. Lämmikkeeksi tarvitaan litroittain vihreää teetä. Turkkeihin kietoutuneita kaupunkilaisia ei tule mieleenkään paheksua: turkis on ainoa materiaali selviytyä sulana pakkasesta, viimasta ja kosteudesta.
Henkeäsalpaava kauneus ja ankara historia murtavat sydämestä pieniä murusia. Ne ratisevat kuin jää Nevassa. Tuuli avaa tietä suoraan sieluun.
Löysin lippukassan ja kiipesin kiviportaat viidenteen kerrokseen. Siellä kiukkuinen pelkkää venäjää haastava vahti – ainoa epäystävällinen henkilö koko viikkona – hätisti minut ulos. Sain selvää sen verran, että olin väärässä paikassa, enkä tervetullut tähän kirjallisuusmuseoon. Hän myös paheksui kehnoa kielitaitoani.
Vaatenaulakon täti sentään jaksoi hymyillä ja viittilöi pihan yli kellariin oikeaan paikkaan. Aula kuhisi koululaisryhmiä.
Kun katselen omasta työpisteestäni vastapäisen talon kattoa, en ole varma, soljuisiko teksti yhtään sukkelammin, vaikka makailisin Pushkinin nahkasohvalla pölyisten kirjavallien ympäröimänä.
Muuten kulttuurianti on ollut ylenpalttinen. Sulateltavaa riittää muussakin kuin rahkapiirakoissa.
Talvi naapurin kulttuurikaupungissa kirskuu ytimissä asti. Lämmikkeeksi tarvitaan litroittain vihreää teetä. Turkkeihin kietoutuneita kaupunkilaisia ei tule mieleenkään paheksua: turkis on ainoa materiaali selviytyä sulana pakkasesta, viimasta ja kosteudesta.
Henkeäsalpaava kauneus ja ankara historia murtavat sydämestä pieniä murusia. Ne ratisevat kuin jää Nevassa. Tuuli avaa tietä suoraan sieluun.
En ole ennen kommentoinut mutta satuin sivuillesi kun varasin pääsiäislukemiseksi muiden muassa Sokerisiskot.Yle Teemalta tuli pari vuotta sitten Pietarin sydämessä -niminen ranskalainen dokumentti. Se oli kyllä aivan ihana kuvaus. Mielenkiintoisia ihmisiä ja niin kaunista -jotenkin salaperäinen &kiehtova kaupunki. Ei niinnegatiivista kuin meillä Suomessa usein ko. paikasta mainitaan. Juuri tuota Nevan jäiden lähtöä siinäkin kuvattiin.
VastaaPoistaHyvä kuulla. Toivottavasti se tulee myös uusintana joskus. Sydämen murusia täytyy käydä lakaisemassa Pietarissa uudelleen huhtikuussa.
VastaaPoista