Olla olevinaan

Harmillisen vähälle käytölle on nykyisin jäänyt suomen kielen ilmaisu "olla olevinaan". Itsensä markkinointi, kehuminen ja tekemisillään retosteleminen kun on maan ja länsimaisen maailman tapa.
"Olla olevinaan" on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pätemisen halu ja myyntityö. Se on paljon hienovaraisempaa ja vihjailevampaa ja on käyttävinään pohjanaan sivistystä, olevinaan.
Pitää itseään muita parempana – mutta on kuitenkin niin epävarma, ettei luonteva oikea minä tunnu ihan riittävän.
Näitä tuumailin, kun lyhyen ajan sisällä törmäsin kyseiseen ilmiöön sekä lihallisena, tekstissä että tv-ohjelmassa.
Sitten ilahduin, kun sain rohkaisevan viestin menestyneeltä kirjailijakollegalta. Hän oli lukenut Vanhanpojan (muiden kirjojeni lisäksi) ja kannusti minua kirjoittamaan yhä, lisää. Kiitos, juuri tuota tarvitsin.
Kollega, joka on kokenut kolhut, nousut ja tappiot, tietää, miltä toisesta toisinaan, useimmiten, tuntuu. Kun ihminen on todella saavuttanut jotain, hänen ei tarvitse enää olla olevinaan. Silloin voi olla, jaksaa tukea toisiakin. Ja kirjoittaa.