Moni asia, jonka kokee hankalana, tekee ihmiselle loppujen lopuksi hyvää. Kuten uuden kielen opiskelu aikuisena, kun tuntee itsensä totaalisen tolloksi. (Ihan kuin joutuisi opiskelemaan trikenoromiaa – Ilkka Rekiaron loistava käännös Stephen Kingin uutuudessa Pimeä yö, tähdetön taivas.)
En kouluajoilta muista, että kielten opettajat olisivat olleet erityisen kiinnostavia ihmisiä. He olivat vain vanhoja, ainakin kolmekymppisiä.
Nyt olen saanut nauttia hurmaavan kauniista opettajasta, joka harrastaa vuorikiipeilyä ja toisesta, jonka kuiva huumori hytkäyttelee pitkään jälkeenpäin.
"Se on surullinen hetki se, kun kyltin ресторан muuttuukin silmissä restoraniksi. Eikä siitä ole paluuta."
En kouluajoilta muista, että kielten opettajat olisivat olleet erityisen kiinnostavia ihmisiä. He olivat vain vanhoja, ainakin kolmekymppisiä.
Nyt olen saanut nauttia hurmaavan kauniista opettajasta, joka harrastaa vuorikiipeilyä ja toisesta, jonka kuiva huumori hytkäyttelee pitkään jälkeenpäin.
"Se on surullinen hetki se, kun kyltin ресторан muuttuukin silmissä restoraniksi. Eikä siitä ole paluuta."
Jos se tekee pahaa, se tekee hyvää :) Muistan ranskan opinnoistani sen riemastuttavan ja kauhistuttavan hetken, kun ensimmäistä kertaa suustani pääsi "Tässähän on järkeä". Sen jälkeen ei skandinaaviseen logiikkaan ole paluuta...
VastaaPoistaLeidi, hirvittää, mihinkähän logiikkaan minä olen matkalla?
VastaaPoistaMinun pitäisi nyt antaa sinulle tunnustus täällä blogissani, mutta eipä ole muinaista mikrotukihenkilöä saatavilla, eikä makroakaan.
Jos osaat neuvoa minua, niin heitä vaikka meilillä?