Sain eilen loppuun Helena Ruuskan elämäkerran Marja-Liisa Vartiosta. Luin sen tarkkaan, ahnaasti, huolella joka sanan.
Lopussa tuli itku.
Ulkona visersivät linnut kuin hullut.
Onhan se outoa, miten ihmisen elämäkerta saa ajattelemaan ihmisen elämää :) Luin eilen myös Eeva Rohasin uutuuden Syvä pää. Kirjan rakenne, tiivis tunnelma ja monikerroksisuus toivat mieleen jotkut ranskalaiset kertojat. Kiehtovaa.
Jos kirjan lopussa ei itke,on lukeminen ollut ajanhukkaa.Jonotan k.o. teosta kirjastosta ja odotan innolla kolahtaako.
VastaaPoistaOnhan se outoa, miten ihmisen elämäkerta saa ajattelemaan ihmisen elämää :)
VastaaPoistaLuin eilen myös Eeva Rohasin uutuuden Syvä pää.
Kirjan rakenne, tiivis tunnelma ja monikerroksisuus toivat mieleen jotkut ranskalaiset kertojat. Kiehtovaa.