On vapaus kuluttaa, ei vapautta elää

Olin aikonut juuri ennen nukahtamista lukaista pari esseetä Matti Mäkelän viime vuonna ilmestyneestä kokoelmasta Ihmisen olosijat, mutta kirja menikin kerralla. Olin nimittäin useimmissa asioissa samaa mieltä Mäkelän kanssa. Aamulla sitten "ilahdutin" ympäristöäni lukemalla muutaman esseen ääneen. Vapaapäivänä ne onnistuivat kirvoittamaan sekä keskustelua että myötäilyä (ennen kuin piti mennä haravoimaan, hiomaan, istuttamaan, kantamaan puita, ylipäätään ruokkoamaan nurkkia).
Pieni ote Mäkelän tyylistä:
" Terveys- ja sosiaaliministeriä ehkä huimaa, mutta näin vanhempana hänen tarjoamansa palkinto, muutama lisävuosi nippusiteissä elämän loppuun, alkaa himmetä. Sen rinnalle nousee aivan toinen, se on subjektiivinen, itse määritelty toimintakyky, kyky nauttia tästä väliaikaisesta vielä niin kauan kuin jokin paikka pelaa. Päämäärä on selvä: käyttää ruumis ja sielu tasaisesti loppuun, niin ettei elinpankkiin jää hääviä vietävää."
Yksilön vapaudesta Mäkelä toteaa, että valinnan vapaus toteutuu vain kulutuksessa, ei elämäntavassa. Siihen ovat johtaneet nykytekniikka, metropoliajattelu, sektorihallinto ja media.

1970-luku olikin itse asiassa varsinainen vapauden vuosikymmen!
ps. Luin kirjan viime syksynä saamat kritiikit. Piti oikein tarkistaa, oliko kyseessä sama teos. Tai sitten olen itsekin konservatiivinen jäärä, alter egoltani kuusikymppinen mies.