Radiouutiset kertoivat, että Helsingin kaupunki ryhtyy toimiin roskaamista vastaan. Yksi toimista on dokumenttielokuva.
Elokuvan ohjaaja kertoi ylpeänä, miten leffassa on tarina: kaksi roskapussia liikkuu tuulen pyörteissä kaupungilla, ne kohtaavat toisensa, rakastuvat jne.
Miten mieleeni muistuikin muutaman vuoden takainen mainostoimisto McCannin tekemä Valintatalon tv-mainos, jossa tuuli riepotteli yksinäistä pussia pitkin kaupunkia. Taustalla soi Tsaikovskin Joutsenlampi. Mainos oli kokonaisuutena mieliinpainuva oivallus.
No, ideathan ovat kai kierrätystä varten. Kuten roskatkin.
Muistaakseni sama tai samantapainen idea löytyi jo ammoisessa American Beautyssakin.
VastaaPoistaIdeoilla ei tosiaan ole copyrightia. Pitäiskö olla, vai olisiko esimerkiksi kirjallisuus siinä tapauksessa pysähtynyt antiikin aikaan?
VastaaPoistaMinua huvitti talvella, kun eräs johtajaksi nimitetty lehtihaastattelussa kommentoi johtamiskäsitystään tekstillä, joka oli sanatarkasti Superihmisiä?Johtajan voimavarat -kirjastani. Käsitykset olivat peräisin kommentoijan ex-esimieheltä.
Ilmeisen hyviä pointteja, siis!
Pari viikkoa sitten eräs puolituttu kertoi minulle tapahtumasta joka hänelle itselle oli sattunut. Tunnistin tarinan, koska se oli yksityikohtia myöten sama asia joka oli sattunut minulle ja jonka olin kertonut toiselle ihmiselle. Ai, mitä sanoin kun olin kuunnellut loppuun. Tokaisin "uskomatonta että tollaista voi edes tapahtua. Hienoa että selvisit" ja jätin asian sikseen.
VastaaPoistaJa niin hyvät, ainutkertaiset asiat jatkavat elämäänsä...
VastaaPoista