tiistai 2. huhtikuuta 2013

Panu ja Katri

Lavatähti ja kirjamies on sitten suoritettu.
Media-alalla työskentelevänä ja lovestooria ammatillisesti sivusta seuranneena aihe tietysti kiinnosti.
Panu Rajalan tekstiä lukee aina mielellään. Olen syvästi ihastunut Mika Waltarin, Aila Meriluodon ja Juhani Ahon elämäkertoihin, enkä aikoinaan voinut ymmärtää, miksi Enkeli tulessa nostatti niin hirmuisen kielteisen kohun.
Jos tästä kirjasta löytää kohkaamista, omaa kyllä ihailtavan mielikuvituksen. Niin että sikäli innokkaat nuuskijat kokevat pettymyksen. Mutta taitavasti kirja on markkinoitu, onnittelut siitä.
Armottomammin ja enemmän, omat heikkoutensa tunnistaen ja tunnustaen Rajala itseään Lavatähdessä ja kirjamiehessä suomii kuin Katria. Vieläkään en oikein ymmärrä, miksi rakkaus heidän välillään syttyi, mutta ymmärtääkö sen syntymistä kukaan? Rakkauden täytyy ylipäätään olla suoraan ufosta.
Sen sijaan molemminpuolinen mustasukkaisuus värittää suhdetta. Katri on mustasukkainen Panun herkkyydelle naisiin, Panu puolestaan Katrin valtavalle kansansuosiolle. Kiinnostavasti kirja valottaa kummankin suhdetta julkisuuteen.
Näin myös Hjalliksen tv-haastattelun Panu Rajalasta. Päällimmäiseksi jäi tunne, että siinä kaksi äijää myhäillen setvii keskenään, kummalla on ollut enemmän syrjähyppyjä molempien vähätellessä omiaan.
Kuvitelkaa tv-ohjelmaa, jossa pari kuusikymppistä naista pohdiskelisi samaan tapaan elämänsä miehiä: toinen naisista patsastelisi urheiluelämän vaikuttajana ja toinen olisi vakavasti otettava kirjallisuuden tutkija ja kulttuuripersoona.
Hohhoi. Ei tulla näkemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti