tiistai 15. tammikuuta 2013

Lehdistö = hyperaktiivinen häärääjä

Eilen Suomalaisen sanomalehtimiesliiton kiinnostava ilta Suomalaisella klubilla. Teemana oli ajankohtaisesti sanomalehtien tabloidisaatio ja lehdistön tulevaisuus.
Elina Grundström, Mikael Pentikäinen ja Matti Apunen alustivat, ja yleisö, joka koostui useammat kymmenet lehtiuudistukset kokeneista ja tehneistä media-alan konkareista, keskusteli innokkaasti.
Grundström ihmetteli aiheellisesti, mikä on tämä myyttinen suomalainen tavis, jolle lehtiä tehdään. Keinojen ja formaattien sijasta olisi aiheellista ryhtyä opiskelemaan substansseja.
Suomessa on maailman korkeakoulutetuimmat naiset. Mikä on heidän mediansa? Hyviä ulkomaanuutisia on maailma pullollaan. Nyt on vaarana lehdistön
irtautuminen suomalaisesta kulttuurista.
Matti Apusen mielestä lehtien pitäisi unohtaa kokonaan "henkisesti keskikokoiset rutiiniuutiset". Mutta mistä löytyy voimaa ja osaamista paljon peräänkuulutettuun analyyttiseen kirjoittamiseen?
Apusen mukaan lehdistö on nyt "hyperaktiivinen häärääjä, joka ei jaksa keskittyä olennaiseen".
Antti-Pekka Pietilä muistutti, että kun puhutaan laadusta, on syytä muistaa, että laatu on aina suhteessa kohderyhmään.
Hyvä pointti, joka tosiaan tahtoo suurimmilta kohkaajilta unohtua!
Kaikkiaan Hesarin uudistusta kommentoitiin keskusteluissa lähinnä sanalla "vaisu".
Lauantain lehdessä näkyi kyllä lupaavia läikähdyksiä, ja aikaa myöten lehti yltänee luettavuudessaan samalle tasolle kuin esimerkiksi Hbl tai monet tabloidkokoiset maakuntalehdet.
Apusen mukaan "ei tarvitse pitää koko lehdestä, riittää, jos siinä on kaksi hyvää juttua".
Sunnuntain Hesarin haastattelu Mikael Jungnerista jäi kyllä mieleen, mutta vastaavia syvähaastatteluja on julkaistu iät ja ajat kaikissa naistenlehdissä.
Valitettavasti niistä ei ole vieläkään kertynyt ansaittua sädekehää naistenlehtien ylle.


5 kommenttia:

  1. Ns. naistenlehdissä kyllä hätkähdyttää aina niiden visuaalinen näyttävyys ja kirjoittamisen ammattitaito, joka sitten yhdistyy aiheisiin, joihin minulla on vuosi vuodelta vähemmän kosketuspintaa. Välillä mietin, kumpi muuttuu, minä vain lehtien välittämä maailma. Luultavasti molemmat. Tuli vain tuosta myyttisestä taviksesta mieleen, että minä en se selvästikään ole.

    VastaaPoista
  2. Sepä se, en ole tainnut itsekään koskaan kohdata myyttistä tavista.
    Lehtien välittämä maailma on muuttunut huikeasti. Selailen välillä eri lehtien vanhoja vuosikertoja ja hätkähtelen. Ehkä sieltä löytyisi ratkaisu "lehdistön kriisiin", johon ala on itsekin itseään ajamassa. Moni juttukin kestäisi uusinnan paremmin kuin iänikuiset tv-sarjat.

    VastaaPoista
  3. Miksi hesari on alun alkaen edes halunut aloittaa koko tabloi-keskustelun? Nyt kun lopputuloksen on nähnyt voi vain arvailla. Luultavasti arvailut menevät oikein.
    Samantekevää minkä kokoiselle paperille tulostetaan mustetta. Nyt keskustelua käydään sisällöstä jota kritisoidaan aika reippaasti. Aiheesta vai aiheettomasti? Siinäpä visainen kysymys.

    VastaaPoista
  4. Aika on moneen asiaan paras lääke. Tänä aamuna HS:n lukemiseen meni jo melkein tunti. Ja aamupalalla kehuttiin Pekka Sakin ottamaa kuvaa Tuuli Petäjä-Sirenistä.

    VastaaPoista
  5. Pekka Sakin kuvia on aina helppo kehua ja aiheesta. Huomautan sinulle ja muille lukijoillesi, että en tunne koko miestä joten kyse ei ole kaverin nuoleskelusta. Hänen repparikuvansa ovat vuosikausia kuuluneet eliittiin.


    VastaaPoista