En malta olla jatkamatta suosimaani ruokateemaa.
Istun nimittäin ravintolassa ja tuijotan tyrmistyneenä lautaselleni. Kyseessä on ns. juustolautanen. Sillä nököttää kolme teelusikallisen kokoista "luomu"kikkaretta kymmenen sentin päässä toisistaan. Keskellä vatia on teelusikallinen "luomu"aprikoosihilloa – todennäköisesti peräisin viereisen ylihinnoitellun herkkukaupan hyllystä.
Annoksella on hintaa liki yhdeksän euroa.
Valmistan joka päivä – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – neljän hengen kotiruokapäivällisen. Väitän, että 20 eurolla saa neljälle laadukkaan ja herkullisen aterian (myös luomuna), jos viitsii hiukankaan fundeerata ostoksiaan, tarpeitaan ja menyytä. Okei, enemmän saa helposti menemään, varsinkin jos on kiire saada valmista. Toisaalta hummeriliemiäkään ei tarvitse alvariinsa keitellä.
Suomalaisissa ravintoloissa nykyisin tarjottavat annokset ovat hintaansa nähden luokattomia. Vuodessa pudotus on ollut roima. Ei ihme, että pop up -ravintolat ovat olleet niin suosittuja. Osaavatko ravintolakriitikot itse laittaa ruokaa ollenkaan? Tämä tulee mieleen arvioita lukiessa, kun itse kohtaa pettymyksen toisensa jälkeen.
Samalla rahalla kuin täällä ravintolassa pettyy, syö ulkomailla gourmetaterian.
Istun nimittäin ravintolassa ja tuijotan tyrmistyneenä lautaselleni. Kyseessä on ns. juustolautanen. Sillä nököttää kolme teelusikallisen kokoista "luomu"kikkaretta kymmenen sentin päässä toisistaan. Keskellä vatia on teelusikallinen "luomu"aprikoosihilloa – todennäköisesti peräisin viereisen ylihinnoitellun herkkukaupan hyllystä.
Annoksella on hintaa liki yhdeksän euroa.
Valmistan joka päivä – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – neljän hengen kotiruokapäivällisen. Väitän, että 20 eurolla saa neljälle laadukkaan ja herkullisen aterian (myös luomuna), jos viitsii hiukankaan fundeerata ostoksiaan, tarpeitaan ja menyytä. Okei, enemmän saa helposti menemään, varsinkin jos on kiire saada valmista. Toisaalta hummeriliemiäkään ei tarvitse alvariinsa keitellä.
Suomalaisissa ravintoloissa nykyisin tarjottavat annokset ovat hintaansa nähden luokattomia. Vuodessa pudotus on ollut roima. Ei ihme, että pop up -ravintolat ovat olleet niin suosittuja. Osaavatko ravintolakriitikot itse laittaa ruokaa ollenkaan? Tämä tulee mieleen arvioita lukiessa, kun itse kohtaa pettymyksen toisensa jälkeen.
Samalla rahalla kuin täällä ravintolassa pettyy, syö ulkomailla gourmetaterian.
Kysymys on katteista ja vain katteista. Ei kattauksista. Elementary dear Paavilainen.
VastaaPoistaKysymys: saako blogiisi objektiivisesti nimeltä mainita kaikki kelvottomat ja ylihinnoitellut ravintolat, vai moderoitko ne pois?
Santeri
Hei Santeri, ei ole tarvinnut toistaiseksi harrastaa moderointia, täällä käy niin fiksua porukkaa :)
VastaaPoistaKuinkahan pitkä ravintolalista sinulla mahtaa olla?
Kriitikoitten jutut voi jättää omaan arvoonsa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Kyllä minäkin kenties, ehkäpä katsoisin (lue, katsoisin ihan taatusti) läpi sormien ja kaunistelisin totuutta kun ilmasta ruokaa kannetaan eri ruokaloissa pöytään.
VastaaPoistaTäällä porukka odottelee malttamattomana Santerin listaa.
VastaaPoistaHyvän ruoan ystävät ry
Eli huhuu, Santeri, minne katosit?
VastaaPoistaVanhapoika on parasta tuotantoasi. Ajatuksia herättävä lukukokemus. Hyvä aihe ja rakenne. Kerronta tuttuun tyyliin nautittavaa. Älykästä satiiria. Mutta miksi ihmeessä kirjan nimeksi:"Vanhapoika"? Nimi karkottaa ehkä juuri sen kohderyhmän, jota aihe kiinnostaisi. En olisi nimen perusteella ostanut, jos en tuntisi tuotantoasi. Minua nuoremmat tuskin edes tietää mitä sana tarkoittaa ja vanhuksilla kirjan tarina menee yli. Se kertoo maailmasta, jota sodan käynyt sukupolvi ei enää tunnista.
VastaaPoistaHei Anonyymi, kiitos kommentistasi, ilahdutti. Ja kiva, jos ostit!
VastaaPoistaKirjan nimen suhteen saatat olla oikeassa. Päädyin siihen sen monimerkityksellisyyden takia, nimen kun voi liittää useampaankin kirjan henkilöön.Nuorille käsite voi tosiaan olla outo.
Kohderyhmästä: eivätkö juuri 1940-1970 -luvuilla syntyneet olekin ahkerimpia lukijoita? Vanhuksiakin on monenlaisia. Hyvästelimme vastikään erään 101-vuotiaan, joka oli täydellisen kärryillä maailman menosta.
Miten kirjan maailmankuvaan olisi sopinut, jos sen nimenä olisi ollut vaikkapa "Sinkku"?