Köyhänä opiskelijana 1970-luvulla innostuin ruuanlaitosta ja reseptien keräilystä. Opiskelija-asuntolan keittiössä keittelin välillä naudankieltä, välillä paistoin verilettuja, vaikka yökötti.
Kuvaavaa intomieliselle uhrautumiselleni on, että olin tuohon aikaan kasvissyöjä, enkä voinut edes maistaa pöperöitä. Hyvin ne toisille kelpasivat. Itselleni haudutin linssipataa.
Tuolloin(kin) elettiin taloudellisesti niukkoja aikoja. Leivontaohjeissa käytettiin usein nesteenä piimää. Savusilakkaa ruodittiin mukaan niin lihamureketaikinaan kuin salaattiin.
Tätä kaikkea mietin, kun äkkäsin Alepan hyllyltä wasabitahnan.
Savuankeriasta on kyllä tarjolla vähän siellä sun täällä, mutta koska olen viimeksi ostanut savusilakoita? Olisivatko ne sittenkin edullisempaa sapuskaa kuin avokadopasta? Olisiko aika kaivaa 35 vuoden takaiset reseptivihkot esiin?
Piimää ostan sentään kerran vuodessa, joulukakkua varten.
Kuvaavaa intomieliselle uhrautumiselleni on, että olin tuohon aikaan kasvissyöjä, enkä voinut edes maistaa pöperöitä. Hyvin ne toisille kelpasivat. Itselleni haudutin linssipataa.
Tuolloin(kin) elettiin taloudellisesti niukkoja aikoja. Leivontaohjeissa käytettiin usein nesteenä piimää. Savusilakkaa ruodittiin mukaan niin lihamureketaikinaan kuin salaattiin.
Tätä kaikkea mietin, kun äkkäsin Alepan hyllyltä wasabitahnan.
Savuankeriasta on kyllä tarjolla vähän siellä sun täällä, mutta koska olen viimeksi ostanut savusilakoita? Olisivatko ne sittenkin edullisempaa sapuskaa kuin avokadopasta? Olisiko aika kaivaa 35 vuoden takaiset reseptivihkot esiin?
Piimää ostan sentään kerran vuodessa, joulukakkua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti