sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Toivoisin sinunkin muistelevan

"Syksystä voisi jopa pitää tällaisina päivinä", mietti Riitta ja niin edelleen.
Noin alkoi 14-vuotiaana kirjoittamani Kontakti-kirja Valekierre. Enempää en sen alusta muista, enkä onneksi sisällöstäkään.
Mutta oikeassa päähenkilöni oli.
Minulla on joku selittämätön intohimo lehtien haravoimiseen sekä syksyin että keväisin, niin turhalta kuin koko touhu välillä tuntuukin. Se toimii kuitenkin outona meditatiivisena, puhdistavana kokemuksena. Jos väliin jää haravoimaton syksy, voin koko loppuvuoden huonosti. Nurmikollehan on samantekevää, jäävätkö roinat odottamaan lumen alle.
Lauleskelen Cherbourgin sateenvarjoja ja lähetän mielessäni terveisiä Pariisiin. Täällä ei sada, mutta lehdet sylissäni ovat märkiä.
Syksy tasa-arvoistaa monet asiat.

 Onko tässä mitään eroa, kumpaa mätät suuhun, kumpaa tunkiolle?
 Sää olisi kyllä mitä mainioin kanoottiretkelle.

2 kommenttia:

  1. Onneksi minä muistan hyvin kirjoittamasi Valekierteen ja sen tarinan. Muistan myös aikuisena kirjoittamasi kaikkien kirjojesi aiheet. Lopetin juuri tuoreimman kirjasi Vanhapoika. Upea psykologinen trilleri jossa henkilökavalkaadisi on tätä päivää. Minun on myönnettävä että luen mielummin kuin haravoin.

    Kurt

    VastaaPoista
  2. Hei Kurre, kiva, kiitos! Eräs toinenkin sanoi, että Vanhapoika on psykologinen trilleri. Hyvä jos toimii, niin oli nimittäin tarkoitus.

    VastaaPoista