Kaunis lokakuinen päivä on kuin lahjapaketti, joka on kiire avata ja jonka sisältö on yhtä kiire jakaa toisille.
"Mikset sinä ole Pariisissa?" tuttava kysyi soittaessaan muutama päivä sitten.
Piti nolona keksiä selityksiä töistä ja lehtien haravoimisesta, kun en kehdannut sanoa, että haluan juuri nyt olla Täällä; etten ole niitä ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta Pariisin-ikävästä, vaikka olenkin ihmisiä ikävöivää sorttia.
Saadakseni jotain äänimaailmaa aikaiseksi päästelin saunassa ääneen:
"Jos niin kuin Shakespeare olisin,
Loisin sonetteja öin ja päivinkin
Jos voisin Carusonkin voittaa laulullain,
Aina laulaisin sulle vain..."
Sain erakoitumisestani aiheellisesti huolestuneen viestin: "Koht rupeet pukeutuu semmosii värillisii ja leveisii rääsyihin ja pitämään jtn outoo hattuu ja polttelemaan shishaa korvessa..."
Ehkä pitää palata ihmisten ilmoille. Oikea käsi, se, joka näkyy kuvassa, on kirjoittamisesta aivan turvoksissa. Ei auta kylmä vesi, ei Felden-geeli.
Eilinen raamatullinen iltarusko olkoon tämän aamun avaus.
"Mikset sinä ole Pariisissa?" tuttava kysyi soittaessaan muutama päivä sitten.
Piti nolona keksiä selityksiä töistä ja lehtien haravoimisesta, kun en kehdannut sanoa, että haluan juuri nyt olla Täällä; etten ole niitä ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta Pariisin-ikävästä, vaikka olenkin ihmisiä ikävöivää sorttia.
Saadakseni jotain äänimaailmaa aikaiseksi päästelin saunassa ääneen:
"Jos niin kuin Shakespeare olisin,
Loisin sonetteja öin ja päivinkin
Jos voisin Carusonkin voittaa laulullain,
Aina laulaisin sulle vain..."
Sain erakoitumisestani aiheellisesti huolestuneen viestin: "Koht rupeet pukeutuu semmosii värillisii ja leveisii rääsyihin ja pitämään jtn outoo hattuu ja polttelemaan shishaa korvessa..."
Ehkä pitää palata ihmisten ilmoille. Oikea käsi, se, joka näkyy kuvassa, on kirjoittamisesta aivan turvoksissa. Ei auta kylmä vesi, ei Felden-geeli.
Eilinen raamatullinen iltarusko olkoon tämän aamun avaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti