"Eikö kukaan läheisistäsi voisi nostaa kohua kirjastasi? Siinä kun selvästi kerrotaan heille tapahtuneista asioista?" ystävä kysyi luettuaan Vanhanpojan.
Valitettavasti läheiseni ovat niin fiksuja, että heitä vain naurattaa, jos he löytävät kirjoistani tunnistettavia piirteitä. Huumorintaju ei siis aina ole eduksi. Harvoin se on hyve, mutta selviytymiskeinona vailla vertaa.
"Eikö edes miesten rehabilitointi olisi hyvä aihe?"
Totta. Herkullista. Misogyniasta ei ole vielä keksittykään syyttää.
Valitettavasti läheiseni ovat niin fiksuja, että heitä vain naurattaa, jos he löytävät kirjoistani tunnistettavia piirteitä. Huumorintaju ei siis aina ole eduksi. Harvoin se on hyve, mutta selviytymiskeinona vailla vertaa.
"Eikö edes miesten rehabilitointi olisi hyvä aihe?"
Totta. Herkullista. Misogyniasta ei ole vielä keksittykään syyttää.
Ulla-Maija, tunnistan Vanhassapojassa piirteitä tästä päivästä. Lähipiiristäsi en tiedä, mutta aihe ja koko tunnelataus kirjassasi on nykyaikaa. Olen vakuuttunut että jokainen työssäolija tai kenkää saanut tunnistaa aika montakin kirjassasi olevia hahmoa. Olet taas osannut kuvata oikeata elämää upealla "kielenkäsittelyllä". Jännitys säilyy loppuun saakka.
VastaaPoistaKiitos, anonyymi. Palautteesi osui juuri oikeaan hetkeen ja olotilaan.
PoistaLuin JUURI äsken kirjasi loppuun. Pidin, jälleen kerran. Tyylisi on niin... minuun ainakin upppoavaa. Ihmisläheistä, osin yhteiskuntakriittistä, toimii! Ns. oikea arvostelu tulee myöhemmin toisaalle :D
VastaaPoistaPolga! Kiitos! Arvostan tätä. Olen blogisi vakiolukija. "Teit päiväni."
VastaaPoista