Kyllä on kaupankäynti tehty ostajalle vaikeaksi – tulee ihan mieleen entinen Neuvostoliitto.
Yritin ostaa Helsingin keskustasta kampaa. Olivat loppu, tai sitten kukaan ei enää kampaa hiuksiaan.
Yritin ostaa myös kenkiin päkiän alle työnnettäviä silikonipehmusteita, jotka ovat kätevät vaikkapa korkokengissä. Sellaisista ei ollut kuullut sen paremmin apteekki kuin kenkäosasto.
Kasvilampun hankkimista varten hurautin varmuuden vuoksi toiseen kaupunkiin: kolme tavarataloa, ei merkkiäkään kasvilampuista. Yhdestä paikasta löytyi tosin valaisinosaston vastaava, joka osasi kyllä esitelmöidä, miten kasvilampun voisi asentaa sokeripalan ja jatkojohdon avulla roikkumaan kukkasen päälle. Kuuntelin häntä silmät pyöreinä. Ohjeet olivat kuitenkin turhia, sillä itse lamppuja ei ollut.
Kun rannekellosta irtosi tappi, joka työnnetään hihnan reikään, lupasi pari kelloseppää hoitaa ongelman kahden viikon sisällä. Hommassa olisi mennyt noin minuutti.
Kaihoten muistan naapuritalon suutaria, joka korjattavan käsilaukun tai kenkäparin nähdessään huudahti: "Tämäpä mielenkiintoinen haaste!"
Eikä korjausjälkeä olisi erottanut edes Gucci-vainaa.
Yritin ostaa Helsingin keskustasta kampaa. Olivat loppu, tai sitten kukaan ei enää kampaa hiuksiaan.
Yritin ostaa myös kenkiin päkiän alle työnnettäviä silikonipehmusteita, jotka ovat kätevät vaikkapa korkokengissä. Sellaisista ei ollut kuullut sen paremmin apteekki kuin kenkäosasto.
Kasvilampun hankkimista varten hurautin varmuuden vuoksi toiseen kaupunkiin: kolme tavarataloa, ei merkkiäkään kasvilampuista. Yhdestä paikasta löytyi tosin valaisinosaston vastaava, joka osasi kyllä esitelmöidä, miten kasvilampun voisi asentaa sokeripalan ja jatkojohdon avulla roikkumaan kukkasen päälle. Kuuntelin häntä silmät pyöreinä. Ohjeet olivat kuitenkin turhia, sillä itse lamppuja ei ollut.
Kun rannekellosta irtosi tappi, joka työnnetään hihnan reikään, lupasi pari kelloseppää hoitaa ongelman kahden viikon sisällä. Hommassa olisi mennyt noin minuutti.
Kaihoten muistan naapuritalon suutaria, joka korjattavan käsilaukun tai kenkäparin nähdessään huudahti: "Tämäpä mielenkiintoinen haaste!"
Eikä korjausjälkeä olisi erottanut edes Gucci-vainaa.
Älä murehdi ettei klooni-neukkulasta löydy kampoja, nuppeja kelloihin tai kasvilamppuja. Nyt löytyy kuitenkin runsaasti velkaa. Sitä sorttia on kohta myös lisää. Iloitkaamme siitä!
VastaaPoistaMitä Kekkonen-vainaa sanoisi tähän?
EU:sta tullut direktiivi, että mainitsemiasi tuotteita ei enää saa myydä. Nykyisisssä kammoissa liian monta piikkiä, kenkiin laitettavissa silikonipehmusteissaon liikaa silikonia, kasvilamput aiheuttavat kasvihuoneilmiöitä ja tapit kellohihnoihin saattavat aiheuttaa haavoja jos kelloseppä ei ole varovainen. Onneksi sinun naapurintalon suutarilla oli tervettä järkeä ja uhmasi direktiiviä. EU kun on nimittäin myös mahti direktiivillä kieltänyt haastavat tehtävät.
VastaaPoistaAnonyymi 1: Kiitos, että poistit huolitaakkaani. Iloitsen kanssasi runsaasta velasta.
VastaaPoistaMitä? Eiks Kekkonen enää olekaan presidenttinä?
Anonyymi 2: Naapuritalon suutari meni konkurssiin. Teki työnsä liian hyvin ja huolella ja kaiken huipuksi vielä nautti siitä. Ks. työnteon-on-aiheutettava-itkuaporuahammastenkiristystä –direktiivi.
Ihan oikea oppisesti kävi naapurisi suutarille. Nautti työstään! Teki työnsä huolella! Kuulostaa siltä että mies ei elänyt tässä maailmassa. Haahuili jossain menneisyydessä, jossa ylpeiltiin työn laadulla ja arvostettiin työtä ja työnantajaa. Ei, ei ja vielä kerran ei. Itsepähän aiheutti konkkansa. Sietikin mennä, mokomakin.
VastaaPoistaAnalyysi: Suutarisi teki kaksi kardinaali virhettä. Olisi ajoissa ottanut oppia esimerkiksi nykyisiltä rakennusurakoitsijoilta. Hampaat irvessä, sutta ja sekundaa ja sen jälkeen rallatellen hymy huulilla pankkiin. ”Elementary my dear Watson”
Anonyymi 3
Anoinyymi 3: Kävikö suutarille sittenkin hyvin? Muutti maalle; kalastelee, sienestää, marjastaa ja filosofoi naapureiden kanssa. Kyllä sitä voi elää siedettävää elämää ilman katkenneita laukunhihnojakin.
VastaaPoista