Herätyskello soi eilen viideltä. Vein lentokentälle onnellisen Roomaan lähtijän. Kotona köntsähdin uudestaan sängylle, koska töiden alkamiseen oli vielä pari tuntia aikaa. Laitoin toki puhelimen piippaamaan.
Blingbling ja kauhea peljästys! Olen nukkunut pommiin! Kone on lähtenyt jo. Syöksyin perheenjäsenen huoneeseen hänen nimeään huutaen ja keksin samalla hyvää selitystä pommiin nukkumiselleni.
Kohtasin tyhjän vuoteen. Onko lähtijä selviytynyt matkalle yksin?
Muutaman sekunnin täydellinen muistokatkos siitä, että olin jo aamulla kerran herännyt ja käynyt Helsinki-Vantaalla. Kauhistusta seurasi suuri huojennus.
Mitenkähän minun kävi tänä aamuna, kun piti mennä kentälle vastaan toista onnellista, Singaporesta saapujaa?
Nukuinko pommiin sen jälkeen, kun olin käynyt ystävän kanssa viimeinkin ihailemassa näköaloja Tornin baarissa (ks. postaus joskus huhtikuulta...)?
Kerrankin osasin vaatia. Tarjoilija kaatoi toiseen lasiin sentin verran vähemmän samppanjaa kuin toiseen. Huomautin asiasta ystävällisesti. Vajaus korjattiin, nyrpeän ilmeen kera.
Blingbling ja kauhea peljästys! Olen nukkunut pommiin! Kone on lähtenyt jo. Syöksyin perheenjäsenen huoneeseen hänen nimeään huutaen ja keksin samalla hyvää selitystä pommiin nukkumiselleni.
Kohtasin tyhjän vuoteen. Onko lähtijä selviytynyt matkalle yksin?
Muutaman sekunnin täydellinen muistokatkos siitä, että olin jo aamulla kerran herännyt ja käynyt Helsinki-Vantaalla. Kauhistusta seurasi suuri huojennus.
Mitenkähän minun kävi tänä aamuna, kun piti mennä kentälle vastaan toista onnellista, Singaporesta saapujaa?
Nukuinko pommiin sen jälkeen, kun olin käynyt ystävän kanssa viimeinkin ihailemassa näköaloja Tornin baarissa (ks. postaus joskus huhtikuulta...)?
Kerrankin osasin vaatia. Tarjoilija kaatoi toiseen lasiin sentin verran vähemmän samppanjaa kuin toiseen. Huomautin asiasta ystävällisesti. Vajaus korjattiin, nyrpeän ilmeen kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti