torstai 28. kesäkuuta 2012

Lupiinipellot forever

Yritän selvitä puutarhatraumastani nauttimalla muiden puutarhojen suloudesta.
Viime viikolla sain vierailla Espoossa mukavan pariskunnan talossa, jonka puutarha oli kuin satukirjasta villiintyneine akileijoineen ja valtavine ruusu- ja sireenipensaineen. Juhannuksena ihastelin sisarteni reheviä puutarhoja ja opin, että mäkimeirami on yhtä kuin oregano.
Toissapäivänä näin omani...Ensi töikseni hyökkäsin kirvojen kimppuun. Ajoin ruohon ja yritin suggeroida itseäni, että maisema näyttää sentään mukavammalta kuin viime lokakuussa. Pioni taitaa tietää, että lähtö on lähellä, koska ei ole vaivautunut kasvattamaan yhtään nuppua. Hähhää! Saapahan päälleen terassin! Sinnehän jää.
Minua eivät tienvarsien ankeita maisemia värittävät lupiinipellot haittaa, päinvastoin, sen kun peittävät kotoperäiset kasvit. Tosin lupiinien kuvaaminen vauhdissa on hengenvaarallista, eikä lopputulos ole kovin häävi.
Toinen onnistunut yrttikokemus toissapäivänä liittyi ruusuihin. Halusin antaa ihanalle minua auttaneelle ihmiselle ruusuja laatikossa –  amerikkalaiseen tyyliin, kun tiesin saajan sellaista arvostavan. Aikoinaan legendaarinen kukkakauppa Dan Ward toimitti ruusuja laatikossa. Nyt sellaisia kukkalaatikoita ei saa edes tukusta.
Mutta Kukkahuone Arkadipa askarteli pyynnöstä näin vaikuttavan pakkauksen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti