Vietin eilisen päivän yhden ja saman mieshenkilön seurassa. Hän oli tietysti Matias Hollo, jota ajattelen vielä tämän kuukauden ajan illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi.
Päivä oli kevään kaunein, joten välillä karkasin koneen äärestä pihalle, mutta Matiasta en jättänyt mielestäni. 32 kottikärrillistä lehtiä, oksia, vesivahinkojäteroinaa, remppamiesten tupakantumppeja plus kolme kuollutta lintua muodostivat ihailtavan pyramidin.
Myös kevään ensimmäiset mäkäräiset löysivät paljaat käsivarteni ja kirjailivat niihin näyttäviä siksak-kuvioita.
Mulkoilen epäluuloisena säätiedotusta, joka lupaa torstaiksi helahellettä. En tiedä, kenet kuristan, ellei se pidä paikkaansa.
Ehkä Matiaksen? Haluaisin nyt niin istua päivän rantalaiturilla ilman häntä.
Entä se toinen puoli,eli "pojat on poikia,ne lupaa,mutt´ei palaa".Ei kiva sekään.
VastaaPoistaPakko lisätä tähänkin sopiva kommenttini toisesta keskustelusta:
VastaaPoistaMistä lähtien on alkanut tuntua, että olen AINA haravan varressa? Onko vuodessa enää vain kaksi vuodenaikaa?
Ahaa! Siis vuotta on TEHOSTETTU!