Käyn Ekbergillä, siis elän!

Tietyt pääkaupungin näyttäytymispaikat säilyttävät vetovoimansa. Niissä voi viestiä livenä olevansa vielä hengissä ja tiukasti mukana ns. kuvioissa.
Viimeksi Ekbergillä bongasin Eva Biaudetin, Katja Ståhlin, kolme viestintäjohtajaa ja kaksi tiedotuspäällikköä, jotka eivät halua nimiään julkisuuteen, taiteilijan, joka kahvikupillisensa aikana sai valmiiksi viehättävän kuvitustyön ja kirjailijan, joka näpytteli läppäriään siihen malliin, että nyt työstetään romaanin viimeistä versiota, huomaattehan kaikki varmasti?
Parempaa kuin juorupalstan lukeminen!
En muuten voi sietää, kun kirjoittamisesta käytetään sanaa "työstää". Se kuulostaa yhtä vaivalloiselta ja vastenmieliseltä kuin "työläs" tai "työntää sepelillä kuormattuja kottikärrejä ylämäkeen rakot kämmenissä ilman rukkasia ja vatast kuuluu ett leippä".
Sanooko ojankaivaja, että "tässä nyt työstän ojaa"? Ojasta sentään jää pysyvämpi jälki kuin useimmista kirjoista.
Sanan ammattilaisia tässä kai ollaan olevinaan.
Viilaan, harjaan, nikkaroin, veistän, putsaan, leikkaan, pilkon, kursin kasaan, tai mitä tahansa tekstille teenkin, mutta en helkkari soikoon ainakaan työstä.
Kuten edelläolevasta ehkä tajuaa, viilaaminen ja pilkkominen on parhaillaan menossa.