keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ennen oltiin...ainakin nuorempia

Sunnuntain Hesarissa Katja Martelius (jonka jutut luen aina!) kirjoittaa kaupunkisuunnittelusta. En puutu artikkeliin muuten, mutta sinänsä yksi irtonainen asia jäi kummittelemaan mieleen:
"Ennen vanhaan kansalainen saattoi jotenkin luottaa siihen, että vaikka kaikkea keksittiin, niin pahimpiin hullutuksiin ei ryhdytty. Nykyisissä hankkeissa taas on se vika, että ne tuppaavat toteutumaan."
Ensin tuumin, että just noin se on ylipäätään: ennen ei hulluteltu turhia. Sitten tarkemmin funtsittuna: eikö ihminen aina ajattele samansuuntaisesti? Että ennen oltiin järkevämpiä?
Paristakin jutusta olen viime aikoina lukenut, kuinka nuoret asiakaspalvelijat ovat kaupoissa yhtäkkiä äityneet kohteliaiksi ja alkaneet teititellä.
Luultavasti se ei ole merkki oletetusta palvelun parantumisesta, vaan siitä, että asiakas on muuttunut täti/setämäiseksi, siis yksinkertaisesti keski-ikäistynyt ja vanhentunut.

Oheisissa kuvissa uimamatkani varrelta on kuukauden väli. Tarkoittaisiko "kauniisti vanheneminen" juuri tätä?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Eläköön kantasolututkimus!

Japanilainen Shinya Yamanaka ja britti John Gurdon ovat saaneet lääketieteen Nobelin.
He ovat tehneet uraauurtavaa kantasolututkimusta.
Yamanakan Nobelia ennusti jo kesällä haastattelemani tohtori Derrick Rossi, joka itsekään ei liene Nobelista kovin kaukana.
Jos kantasoluasia ei kuulu jokapäiväisiin kahvipöytäkeskusteluihisi, kannattaa lukaista syyskuun Iiris-lehdestä tekemäni tohtori Rossin haastattelu.
Ikuista elämää hän ei meille lupaa, mutta ajan mittaan helpotusta moniin vakaviin sairauksiin.
"Ihmisen ei pidäkään elää 120 vuotta vanhemmaksi", Rossi sanoo.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Rajansa kaikella

Rajansa sillä, mitä ihminen ehtii tehdä.
Ei ehdi millään jumpata fyssarin ohjeiden mukaan. Ei ehdi tehdä kielitunnin kotitehtäviä. Ei ehdi viedä halpakaupan palautuspulloja halpakauppaan. Ei ehdi syödä jugurttia loppuun ennen viimeistä käyttöpäivää. Ei ehdi hammaslääkäriin kuin pakon edessä. Ei ehdi puhua puhelimessa pankin kanssa, joka ihan varmasti tarjoaisi silkkaa rahaa niin kuin kaikki muutkin ystävälliset pankit. Ei ehdi viedä talvitakkia pesulaan. Ei ehdi twiitata.
Mutta yhden asian ehtii aina.
Varattu kampaaja-aika ei jää koskaan käyttämättä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Killer Joe

"Tää oli sellainen hyvänmielen elokuva", kuulen päästäväni suustani William Friedkinin ohjaaman Killer Joen jälkeen.
Aika erikoinen kommentti, sillä elokuva on täynnä väkivaltaa, sadismia, epätoivoa ja luuseriutta.
Ohjaajan ote muistuttaa kuitenkin melkoisesti esimerkiksi Coenin veljesten Fargoa. Typeryyshän tätä maailmaa ikävä kyllä enimmäkseen hallitsee.
Itse Killer Joelle,  Matthew McConaugheylle ojentaisin heti Oscarin.
Hyvä mieli tuli siitä, että näki pitkästä aikaa laatutyötä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Aikuisena ei enää opi

Salakuuntelin aikuisten uimakoululaisia.
Parikymppinen tyttö kysyi opettajalta, milloin opetellaan kroolia.
"Ei aikuinen enää opi vapaauintia", opettaja vastasi. "Siinä on niin vaativa hengitystekniikka."
Saman logiikan mukaan: miksi ihmeessä naiset käyvät mummobaletissa?
Eihän sen ikäisistä voi tulla ballerinoja!
Miksi minäkin opiskelen kieltä, jota en koskaan voi hallita kunnolla?
Hesarin kolumnissa nuorimies tänään todisteli, että kielitaito on turhaa – paitsi englannin kielen.
Miksi ihmeessä mekin tässä puhumme ja kirjoitamme suomea, marginaalikieltä?
Aivan turhaa!