Vähän hävettää tämä epänormaalin pitkä bloggaustauko.
Se on kuitenkin tehnyt hyvää omalle kirjoittamiselle: Ajatukset ovat rauhoittuneet, kun ei joka päivä ole ollut mielessä, keksisikö blogiin jotain kyllin fiksua. No, mitään fiksua en ole nytkään oivaltanut.
Talvi oli minulle melkein ylivoimaisen pitkä. Se kului seuraavasti: sairastin, tein leipätöitä, matkustin, kirjoitin kirjaa.
Positiivisella ajattelulla lista pitäisi kääntää toisin päin. Toisaalta sairastaminen myös ruokki kirjan teemoja. Parasta on, että käsikirjoituksen kanssa ei ole kiire. Kun sitä on viisi vuotta suunnitellut ja valmistellut, kaipa sitä voi muutaman vuoden kirjoittaakin.
Olin maalla kolme päivää ilman nettiä. Kauhistus sentään! Teki muuten hyvää. Yhtenä päivänä luin kaksi ja puoli kirjaa – siis dokumentaarista tietoteosta – ja ehdin ihan hyvin vielä kirjoittaa, raataa tuntitolkulla pihalla, seurustella kylällä, nukkua päiväunet, lukea sanasta sanaan Hyvän Terveyden ja Kirkko ja Kaupunki -lehden ja saunoa rauhassa.
Kuulostaa todella keski-ikäiseltä, mikä mitä suurimmassa määrin olenkin.
Gourmet-ruokailuun aika ei sentään riittänyt. Katse harittaen lapioin suuhuni suoraan jääkaapista kylmää lihaperunalaatikkoa.
Kun henki on ravittu, ei ruumis järin paljon kaipaa. Paitsi sen, että mihinkään ei satu.
Se on kuitenkin tehnyt hyvää omalle kirjoittamiselle: Ajatukset ovat rauhoittuneet, kun ei joka päivä ole ollut mielessä, keksisikö blogiin jotain kyllin fiksua. No, mitään fiksua en ole nytkään oivaltanut.
Talvi oli minulle melkein ylivoimaisen pitkä. Se kului seuraavasti: sairastin, tein leipätöitä, matkustin, kirjoitin kirjaa.
Positiivisella ajattelulla lista pitäisi kääntää toisin päin. Toisaalta sairastaminen myös ruokki kirjan teemoja. Parasta on, että käsikirjoituksen kanssa ei ole kiire. Kun sitä on viisi vuotta suunnitellut ja valmistellut, kaipa sitä voi muutaman vuoden kirjoittaakin.
Olin maalla kolme päivää ilman nettiä. Kauhistus sentään! Teki muuten hyvää. Yhtenä päivänä luin kaksi ja puoli kirjaa – siis dokumentaarista tietoteosta – ja ehdin ihan hyvin vielä kirjoittaa, raataa tuntitolkulla pihalla, seurustella kylällä, nukkua päiväunet, lukea sanasta sanaan Hyvän Terveyden ja Kirkko ja Kaupunki -lehden ja saunoa rauhassa.
Kuulostaa todella keski-ikäiseltä, mikä mitä suurimmassa määrin olenkin.
Gourmet-ruokailuun aika ei sentään riittänyt. Katse harittaen lapioin suuhuni suoraan jääkaapista kylmää lihaperunalaatikkoa.
Kun henki on ravittu, ei ruumis järin paljon kaipaa. Paitsi sen, että mihinkään ei satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti