perjantai 28. joulukuuta 2012

Enää ei tarvii olla kiltti!

Välipäivän riemua, kun kaikki ovat saaneet tarpeeksi toisistaan:
Kohtaus 1) Noin nelivuotias poika parkuu sohjoisella kadulla ja taistelee isovanhempiaan vastaan. " Mä en tuu, mä en tuu! Mulla on kylmä! Jos te pakotatte mut tulemaan, mä kerron mun äidille, millasia te oikein olette!"
Mikä riemukas isovanhemmuus. Äiti istuu arvatenkin siistissä, lämpimässä toimistossa, näpyttelee tietsikkaa ja nauttii.
Kohtaus 2) Designerin näköinen nainen – no, kyllä te tiedätte, isot mustasankaiset silmälasit, tyylikkäät mustat vaatteet ja tarkkaan kirkkaanpunaiseksi maalatut vahvat huulet – seisoo sateessa keskellä toria ja huutaa miehelleen: " En kyllä tuu! En varmaan kävele! Mä olen nyt jo ihan läpimärkä. Miksei me muka voida mennä jollain ratikalla? Miks sä olet aina tollanen? Miks aina pitää jotain kävellä!?!"
Ja joku vielä väittää, että ihminen muuttuu iän mukana.



2 kommenttia:

  1. Isovanhemmat tuskin toivoivat mitään muuta kuin että kakara kertoisi vanhemmilleen, jolloin heidän ei koskaan enää tarvitsisi toimia lapsenvahtina.
    Aviomies sitävastoin haluaa ainoastaan opettaa pilalle hemmoteltua huutavaa designer-vaimoaan pukeutumaan sääolosuhteitten mukaan. Vanha ei v.....le, vanha neuvoo.

    VastaaPoista
  2. Liika läheisyys näyttää olevan sietämätöntä.
    Minua huvitti, kun erään lehden haastattelussa nuori nainen totesi, että "parasta joulusta on yhteisöllisyys".
    Mikä mielenkiintoinen tapa määritellä nykyisin ihmisuhteita.

    VastaaPoista