Ajaessani autolla kotiin lehahti metsästä eteen mielenkiintoinen näky: haukka, jonka suussa roikkui tumma käärme.
En ehtinyt nähdä, oliko käärmeen selässä sahalaitaa.
Maalla voi kokea tällaista. Tosin kaupungin keskustassakin voi nähdä haukkoja ja käärmeitä, susia ja rottia.
He vain istuvat neljän seinän sisällä, työpöytiensä ääressä.
En ehtinyt nähdä, oliko käärmeen selässä sahalaitaa.
Maalla voi kokea tällaista. Tosin kaupungin keskustassakin voi nähdä haukkoja ja käärmeitä, susia ja rottia.
He vain istuvat neljän seinän sisällä, työpöytiensä ääressä.
Osuitpa naulan kantaan. Ei voi muuta sanoa.
VastaaPoistaJarkko
Ja minä tunnustan, että tällä kertaa oivallus ei valitettavasti ollut omani. Kuulin sen kotipihalla, kun kerroin linnun suusta roikkuvasta käärmeestä.
VastaaPoistaTartuin sen kimppuun kuin haukka.
Olipa se vaikkapa naapurisi joka sen oivalluksen keksi, se oli osuva ja valitettavasti niin tosi. Mitä kovemmat ajat sen varmemmin rotat, ketut, käärmeet ja sudet tulevat esille.
VastaaPoistaSampsa
Mitähän mieltä Aisopos olisi tästä eläinsatu keskustelusta?
VastaaPoistaTerveisin
Jean de La Fontaine
Sampsa, juu, kotipihoilla kannattaa pitää aina korvat auki.
VastaaPoistaJean de La Fontaine, Aisopos varmaan toteaisi jotain yhtä tuoretta, kuten "ei mitään uutta auringon alla".
Aisopos saattaisi myös todeta ajanhengen mukaisesti ja yhtä motivoituneena kuin kaikki jotka ovat yyteitten ja muitten työelämän "kivojen" asioitten kanssa tekemisissä "Mitä väliä".
VastaaPoistaJeps, Ump, olen samaa mieltä. Luonto on luonto, ihmisessäkin. Miten me lopulta eroamme eläimistä, kas siinä kysymys.
VastaaPoistaAnonyymi, mietin pitkään vastausta. Keksin vain yhden eron.
VastaaPoistaEläimet eivät osaa peukuttaa.