Kun nyt on taivasteltu päiväkaudet nuorison pörräämistä ja alkoholinkäyttöä koulujen päätöspäivänä, sallittakoon muutama omakohtainen muisto noin 40 vuoden takaa.
Luokkaretkellä Helsingissä 15-vuotiaina istuimme lähinnä tilausbussissamme linja-autoasemalla ja joimme keskiolutta, jota vanhimman näköinen meistä raahasi HOK:sta. Yksi kundeista sammui illalla teatteriin, ja meiltä muiltakin taisi Saimi Nousiaisen näyttelijävanhempien esittämä tulkinta lipua ohitse.
Isoisät hakivat mielellään nuorille viikonloppupulloja, eivätkä edes veloittaneet hakista (=hakupalkkaa).
Lähes jokaisen omakotitalon kellarissa pörisi kotiviinisammio, eivätkä vanhemmat ehtineet laskea omenaviinipullojen hävikkejä.
Lähikapakoissa kävimme viikonloppuisin alaikäisinä. Meiltä ei kysytty papereita. Joimme yleensä yhden keskioluen tai kahdeksan senttiä vermouth biancoa jäillä. Kun kerran joimme vain vettä ja limsaa, laittoi ravintolanomistaja kiertämään huhun, että taisimme käyttää huumeita, kun meillä oli niin hauskaa ilman alkoholia. Tämän huhun takia äitini nosti kaupassa yhden juoruämmän seinälle (noh, kuvaannollisesti), mistä kiitos ja kunnianosoitus äitivainaalle.
Omassa kodissani ei suvaittu ollenkaan alkoholia. Kenenkään ystävieni vanhemmat eivät olleet alkoholisteja. Kenestäkään meistä ei tullut alkoholisteja.
Tosin emme myöskään rähisseet. Kuljimme kaulakkain autiolla maantiellä ja lauloimme suureen ääneen:
"Maa kylmä on ja vieras kevät sen. Nataliaa, sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa.
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten akasia."
Taisi paleltaa natalioita viime viikonvaihteessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti