Keskiviikkoiltana pääsin aktiivisen, jo kahdeksan vuotta toimineen lukupiirin ensimmäiseksi kirjailijavieraaksi.
Koska kirjoittaminen on yksinäisistä yksinäisintä puuhaa, on ihmeellistä puhua siitä. Lukupiiriläisten esittämät kysymykset olivat kiehtovia. Samalla joutui tosissaan pohtimaan, miksi kirjoittaa ja mitä on kirjoittanut.Itselleen voi vielä valehdella, mutta yleisölle ei koskaan (eikä kirjoittaessaan).
Lähes kaikki lukupiiriläiset olivat insinöörejä. Ihan parasta oli, kun yksi heistä luki Kummitäti-kirjastani kappaleen, joka oli häntä koskettanut. Siinä verrattiin konetta ihmiseen.
Lukijan mielestä kappale oli hyvä. Muistan nieleskelleeni sitä kirjoittaessani ja ajatelleeni, että kestääköhän tämä vertaus asiantuntijan silmät.
Se siis kesti. Kiitos!
Seuraavassa kirjassani, oheisessa Vanhassapojassa, esiintyy tärkeässä osassa myös ainakin yksi insinööri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti