Pois nepotismi minusta, hyihyi.
Jokainen akryylille painettu taideteos on kuvattu kaatopaikalla; jokainen kuva on pieni yksityiskohta pois heitetystä jätteestä.
Mutta mikä kauneus piileekään siinä, jonka joku toinen on jo turhana hylännyt.
Näyttelyn juju on olennaisen poimimisessa. "Kas, hymy jo puoli on hyvettä, ja itkeä ei voi ilkeä."
Lupaan, että nyt en taas vähään aikaan siteeraa yhtään runoa, mutta kehuja jatkan, ja pahanilkisten takia kyynelehdin.
Oheisen taulun nimi on muuten Carmen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti