Lunta on vielä, meidän pihalla ainakin vappuun asti, mutta harvemmin täällä korkkareilla tepsutellaan silloinkaan.
Mereta Mazzarellan tuorein, Ainoat todelliset asiat, on tainnut tänä keväänä päätyä monen ikäiseni naisen lukupinoon. Se herättää kaikenlaisia aatoksia, joista tässä vähäisin: Mazzarella haaveilee, että englannin kielen verbi "to palter", puhua harhaanjohtavasti ilman että valehtelee, tulisi käyttöön myös meillä.
Kirjan suomennoksessa verbi on käännetty "paltrata", mutta meillähän on sille jo mainio suomenkielinen vastine, puhua palturia.
Olisiko palturin puhuminen yhtä kuin valkoinen valhe, tietyssä mielessä hyväksyttävä tapa kiertää totuutta? Milloin palturin puhuminen sitten olisi hyväksyttävää? Entä palturin kirjoittaminen? (enkä nyt tarkoita kaunokirjallisuutta)
ps. Tajusin vihdoin jälkijättöisesti, miksi postasin niin paljon nuoruudesta: huhtikuuhan, jos mikä, on nuoruuden kuukausi. Ja jos avanto haihtuukin kuin Nokian arvo, niin uimakivi pilkottaa jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti